i can't stop my hands from shaking / 'cause i'm cold and alone tonight

Rakastuin pari päivää sitten lenkillä Olly Mursin Dear Darlin' -kappaleeseen. Muihin artistin biiseihin en ole vielä? tykästynyt, mutta tämä Spotifyn (ärsyttävän, vihastuttavan, kismittävän) Shuffle Play -toiminnon yllätys iski ja kovaa.

Lähiseutumatkailu on ollut tänä viikonloppuna kova juttu. Eilen lähdettiin kaverini kanssa kohti "sitä koskea jossain Pomarkun kohdalla" allamme tunnelmallinen vihreä Honda Civic. Saatoimme alun perin puhua ihan eri paikoista, mutta neljänkymmenen kilometrin päässä Porista löydettiin itsemme kuitenkin kosken ääreltä seikkailemasta. Ah, kesä, vapaus ja ilta-aurinko!



Joen ääreltä löytyi myös kota, jonka sisälle päästyäni en voinut huudahtaa muuta kuin, että täällä haisee ihan armeija!

Läheltä Lankosken vesivoimalaa löytyi metsämansikoita. Uskalsin painostuksen alaisena syödä yhden raakileen, maistui lapsuuden mökkikesiltä (niiltä, joina uskalsin jo mansikkaa syödä).

Retkeilyn väsyttämänä menin jo kahdelta nukkumaan herätäkseni muutamaa minuuttia ennen herätyskelloa isän puheluun. Mun unirytmi kääntyi Juhannuksen jälkeen nopeasti päälaelleen, mutta ensi viikolla alkavat kesätyöt tarkoittavat kello viiden herätyksiä ja vähän selkeämpää päivärytmiä.

Vähän jännittää, mutta ihan hyvällä tavalla. Kuten myös pääsykokeiden tulokset ja niitä seuraava valinnanvaikeus... Mikä mun unelma-ammatti nyt olikaan?

Tällä hetkellä ehkäpä olla jonkun dear darlin'.

Home inspiration

Täydellisyyttä hipovista valokuvista voi olla välillä vaikea saada inspiraatiota omaan kotiin. Kuvien tarkkaan harkitut asetelmat ja elämän jälkien lähes täydellinen puuttuminen tuovat mulle ainakin pienen epätoivon tunteen, sillä tiedän, etten pysty mitenkään saamaan omasta kodistani samanlaista. Tilasin vuosina 2008-2011 deko-lehteä (haaveilin silloin puolitosissani arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan ammateista) ja kyllä 16-vuotiasta minua välillä turhautti katsella kuvia satojen eurojen lampunvarjostimista ja tanskalaisista loft-asunnoista, kun ne tuntuivat niin kaukaisilta ja epätodellisilta.

Koska asuntoja ja elämäntilanteita on yhtä monta kuin on ihmisiäkin, täydellinen jäljittely on harvoin mahdollista ja tuskin milloinkaan edes tarpeellista. Nykyään koetankin poimia valokuvista silmää miellyttäviä yksityiskohtia - värejä, asetelmia, pikkuesineitä - ja pohtia, miten saisin ne toimimaan omassa kämpässäni.

Tämän hetken suosikeikseni ovat muodostuneet:

• korkki // Innostuin korkista materiaalina ensin Iittalan Vitriini-rasian bongattuani, sitten tämän postauksen luettuani ja viimeistään Ikeassa olin täysin hullaantunut löydettyäni korkkiset pannunaluset. :-D Tällä hetkellä tavoitteena olisi löytää vielä pyöreitä lasinalusia kyseisestä materiaalista, vinkkejä anyone?
• kulta, ruusukulta ja kupari // Olen aina ollut vannoutunut hopea-fani, mutta viime aikoina lämpimämmän sävyiset metallit ovat alkaneet miellyttää silmää aina vaan enemmän. Otin itse asiassa tällä viikolla uudet korvareiät - kullanvärisillä harjoituskorviksilla! Ajattelin etsiä kirppareilta kivoja metallisia tuikkukippoja ja kynttilänjalkoja, jos vaikka onni suosisi.
• verhottomuus // Tää saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta mun mielestä ikkunat on jotenkin tosi kauniita, enkä millään haluaisi peittää niitä verhoilla. Päivisin ylös nostetut ja öisin suljetut sälekaihtimet riittävät mulle vallan mainiosti ja auringonvalon saantikin maksimoituu.
• leikkokukat ja kasvit // Kirjoitin eräs yö puhelimen muistioon, että mun pitää ehdottomasti alkaa ostamaan kukkia. Niillä on vaan niin valtava raikastava ja mieltä piristävä vaikutus!
• neutraalit värit // Vaikka pukeutumisessa suosinkin eniten laivastonsinistä ja mustaa, ovat valkoinen, harmaa ja vaalea, hiekkainen beige muodostuneet suosikkiväreikseni sisustuksessa.
• pellava // Unelmoin, että joskus mun ei tarvitse nukkua missään muissa, kuin valkoisissa pellavalakanoissa.

Ääh, pääsisinpä mahdollisimman pian taas laittamaan mun kämppää asuttavamman näköiseksi - tuntuu ihan tyhmältä vaan hengailla täällä vanhassa huoneessa odotellen ajan kulumista. Pääsen maanantaina kuitenkin vihdoin käymään Tampereella, sillä isä tulee asentamaan mun kattolamput paikoilleen. :-D Enää mun on oikeastaan hankittava ainoastaan sänky, jonka jälkeen voinkin alkaa harjoittelemaan yksin elämistä. Jännää!

*Pictures found on lowehome.tumblr.com

Kokeilussa: Biotherm Biosource toning lotion

Käsittelin mun moninaisia iho-onglemia pari kuukautta sitten ihan kokonaisen postauksen verran (klick!) ja mainitsin samalla etsiväni mulle sopivaa kasvovettä. Tänään Sokoksen alennusmyynneistä löytyi viimein parillakympillä järkevältä vaikuttava tuote, joka lupaa melkoisia tuloksiakin!

"Seitsemässä päivässä ihosi hehkuu terveyttä." 

No niin, hehkua odotellessa. :-D Olen muistaakseni lukenut tästä tavarasta ihan positiivisiakin arvioita, enkä malta odottaa, että pääsen heittämään kaikki viiden millilitran testeripurkit pois kaapeista pyörimästä.

Once you go Mac...

Sateista maanantaitani piristivät kirkkaanväriset petivaatteet, musiikkilöydot Roosan blogista (taas!!) sekä tuo kuvassa näkyvä pikkuriikkinen ostos...

Mun tietokonetta on jo pitkään vaivanneet monenlaiset ongelmat, jotka puolestaan ovat saaneet mut hulluuden partaalle. Yleinen hitaus, lukemattomat error-ikkunat nettisivuja selatessa ja Netflixin toimimattomuus olivat aika isoja syitä uuden läppärin hankkimiselle. Mulla on ollut Windows 8 käytössä nyt puolitoista vuotta ja joillekin saattaa olla sanomattakin selvää, että toista kertaa tästä käyttöjärjestelmästä en halunnut rahaa maksaa. Siispä omenaperhe kasvoi taas yhdellä jäsenellä.

Mulla on ollut Applen tuotteista tähän mennessä lähes pelkästään hyviä kokemuksia, joten uskon (ja toivon), että tämäkin vekotin on hintansa väärti. Ainakin se täyttää kriteerit (koko, paino, akunkesto jne.), jotka olin listannut uutta läppäriä varten ja voittaa noissa ominaisuuksissa tämän vanhemman PC:n mennen tullen. Ja onhan se vaan niin kaunis. Mutta ulkonäkö ei todellakaan ollut yksi ostamiseen vaikuttaneista tekijöistä. ;-)

(Isi, älä suutu.)

Juhannusviikonloppu 5/5

Juhlin juhannusaattona parhaiden kamujen kanssa pitkästä aikaa meillä Nakkilassa. Pitihän sitä jussiksi maalle päästä!

Vesimelonidrinkkejä!! // Tapasin myös pitkästä aikaa rakkaan pikkusiskon, jonka kanssa höpöteltiin aamuviiteen saakka ❤

Uusiin silmälaseihin totuttelua, enää ei pyöri päässä joka kerta kun laitan ne nenälle :-) // Juhannuspäivän kerpaloissa oli eksoottisia eläimiä, kääk!

Innostuttiin täyttämään ruuan ja juoman lomassa pari ristikkoa, ai että kun oli mukavaa aivojumppaa pitkästä aikaa! :-) Ihan väsytti jälkeenpäin, kun oli joutunut käyttämään päätä niin paljon... // Leivottiin myös kiva suolainen piirakka, johon tuli ilmakuivattua kinkkua, fetaa, kirsikkatomaatteja, basilikaa ja sipulia. Nam!!

Perinteiseen tapaan en ottanut kavereiden seurassa yhtään kuvaa oikealla kameralla, mutta onneksi puhelin on aina lähettyvillä kun haluan jonkun hetken ikuistaa. Mulla oli itse asiassa tosi mukava viikonloppu, josta vielä paremman teki se, ettei mulla ole tänään ollut mikään kiire hypätä bussiin kohti Niinisaloa... Heh, kummallinen tunne!

Mulla on lomaa jäljellä vielä kahdeksan päivää, ja koitan ehdottomasti ottaa kaiken ilon irti tästä kaikesta vapaudesta ennen töiden alkamista. Harmittaa vaan vietävästi, ettei helteistä ole tietoakaan - mä haluaisin niin rannalle makoilemaan ja päästä käyttämään mun shortseja ja hihattomia paitoja! Intiaanikesää odotellessa.

Midsummer Day

t-shirt jack & jones fragrance calvin klein

Kesällä tekee välillä mieli olla pukeutumatta kokomustaan ja tuoksua raikkaalta. Mun pelkistetty, musta-harmaa vaatekaappi rakentuu hitaasti ja hivenen epävarmasti, mutta ehkä mä voin silti välillä villitellä väreilläkin. Mun tekisi mieli myös kasvattaa kesäviikset, mutten tiedä kuinka limaiselta sitten näyttäisinkään... Mielipiteitä?! Onko viixet jees vai ehdoton turn off?

Poden tällä hetkellä seitinohutta keskikesän krapulaa, kuuntelen ihanaa uutta First Aid Kittiä ja porhallan pian takaisin ihmisten kanssa kommunikoimaan. Hyvää midsommardagenia kaikille :-)

Tänään jäljellä

Olen päättänyt muistella inttiaikoja ainoastaan hyvällä - menneiden murehtimisesta ei loppujen lopuksi saa yhtään mitään irti. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen tosi tyytyväinen päätöksestäni suorittaa varusmiespalvelus, sillä olen viimeisten viiden ja puolen kuukauden aikana kasvanut, oppinut ja astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle päivittäin, enkä usko, että missään muualla se olisi käynyt näin helposti.

Tulen kaipaamaan armeijasta

• torstain hernekeittoa ja pannukakkua
• säännöllistä päivärytmiä
• sotilaskodissa jonottamista
• tupakavereita
• kotoisaa alapunkkaa

ja monia muita pikkujuttuja.

Toivon kuitenkin, ettei mun koskaan enää tarvitse

• juoda muonituskeskuksen kahvia
• huoltaa rynnäkkökivääriä
• juosta täystaisteluvarustuksessa parikaapelikela selässä
• kuulla olevani "saatanan uusavuton" tai "helvetin monivammainen"

vaikka noitakin tilanteita on tullut muisteltua lähinnä huumorilla.

Kiitos kaikille, jotka olivat osana mun sotilastaipaletta! Toivottavasti ei tavata enää samoissa merkeissä.

June playlist / Summertime sadness

Lana Del Rey - Old Money / Josef Salvat - This Life / Aquilo - You There / Broods - Bridges / Cashmere Cat - Mirror Maru / John Legend - All of Me / Ella Eyre - If I Go / Joel Compass - Forgive Me / Say Lou Lou - Peppermint / Banks - Drowning

// Spotify Playlist //

*Kuvat / tumblr

#verkkarivallankumous

Tällä viikolla sekä minä että Alexa Chung hankimme ensimmäiset verkkarimme. Tai no, toinen meistä osti omansa Intersportista ja toinen taas todennäköisesti vastaanotti kauniin lahjapaketin joltakin muotitalolta. Niin tai näin, tilanne toi mieleeni erään kuuluisan lauseen Karl Lagerfeldin suusta:

“Sweatpants are a sign of defeat. You lost control of your life so you bought some sweatpants.”

Olin pitkään muotijumala Lagerfeldin kanssa samoilla linjoilla. Kerrat, joina menin lukioaikoina kouluun verkkarit tai collegehousut jalassa ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseiset pöksyt saavat käyttäjänsä näyttämään heti jotenkin ryhdittömämmältä ja väsyneemmältä enkä siksi ole käyttänyt niitä kuin kotona ja kylmällä ilmalla lenkkeillessä.

Jokin aikaa sitten aloin kuitenkin haaveilemaan ns. porkkanamallisista verkkareista, jotka olisivat polven alapuolelta mahdollisimman tiukat. Yllättäen selvisi, että kaverini oli himoinnut ja tuloksetta etsinyt samanlaisia housuja, ja päätettiin lähteä yhdessä vielä kiertelemään Porin urheiluliikkeitä.

Intersportissa sitten tärppäsi, ja poistuttiin liikkeestä tismalleen samanlaiset ja -kokoiset Adidaksen verkkarit mukanamme. (Myyjää vähän huvitti, kun me juoksutettiin sitä varaston ja pukukoppien välillä aika tiuhaa tahtia...) Ja olen kyllä ehdottoman tyytyväinen hankintaan! Huippumukavat päällä, mutta oikein yhdistettynä tyylikkäät ja hivenen ryhdikkäämmät kuin peruskollarit. :-)

Translation:

I bought some sweatpants. The best decision I've made in a while.

Because if you take a risk, you just might find what you're looking for.

Huh, kun aikuiseksi kasvaminen ottaakin voimille.

Vaikeuksista huolimatta mulla on nyt vihdoin oma kämppä! Sain avaimet heti käteen ja nyt olenkin yrittänyt kovasti alkaa pakkaamaan tavaroita. Paino sanalla yrittänyt. En nimittäin tiedä mistä aloittaa ja mihin niitä kamoja pakata. Yritin kysellä kavereilta, että vieläkö ihmiset käyttävät banaanilaatikkoja muuttolaatikoina... Ainakin mun lapsuudessa me käytettiin muuttaessa aina banskulaatikoita! #uusiokäyttö

Oon tehnyt aika pelottavia juttuja tässä parin päivän aikana - allekirjoittanut sopimuksia ja vakuutuspapereita, kilpailuttanut sähköyhtiöitä, tyhjentänyt säästötilin ja ostanut käsipyyhkeitä. Vastapainoksi olen kuitenkin kuunnellut Robinia ja ostanut parhaan kaverin kanssa samanlaiset housut. Elämässä pitää olla tietty tasapaino.

Ja samalla kun olen ollut pitkästä aikaan hurjan helpottunut ja onnellinen, olen löytänyt ihan uusia ahdistuksen aiheita. Muutos on hyvästä, mutta se myös pelottaa. Osa musta haluaisi jo lähteä, mutta osa taas haluaisi jäädä tähän kaupunkiin, tähän elämäntilanteeseen, näiden ihmisten ympärille.

Keep moving forward. Mun entisen blogin nimi on ihan hyvä motto elämälle.

#THROWBACK

Ikävöin aikoja, jolloin mulla oli hiukset päässä ja siistit kulmakarvat. Mutta voin rehellisesti sanoa olevani tällä hetkellä kymmenen kertaa onnellisempi, tasapainoisempi ja kypsempi kuin viime syksynä. Että ei ole karvoihin katsominen.

MVH 2014

Rovajärvi / 66°43′N, 26°46′E

Maavoimien vaikutusharjoitus, toisin sanoen rova, otti paljon, mutta antoi ehkä vielä enemmän.

Niin, en olisi uskonut, että joku armeijaan liittyvä asia tulisi tuntumaan oikeasti ihan hienolta ja antoisalta kokemukselta.

Leiriin sisältyi vesisadetta ja hellettä, unettomia öitä ja päiväunia, naurua ja kiukunpuuskia. Välillä vähän mokailtiin, mutta monesti myös onnistuttiinkin. Ja voidaan kaikki olla ihan hiton ylpeitä itseistämme - palkittiinhan meidät sentään suomenmestareiksi ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen.

Mun asepalvelus alkaa vihdoin olla paketissa. Tuntuu vähän uskomattomalta, että minä olen jaksanut pidempään kuin moni muu. Arvelin nimittäin itse jättäväni armeijan kesken ensimmäisen kuukauden sisällä.

Tänään jäljellä 18 aamua.