Maanantaikuulumisia

Maanantai on alkuvuoden mittaan noussut pikku hiljaa yhdeksi mun suosikkiviikonpäivistä. Kun tiedossa on vain yksi iltapäiväluento, jonka skippaamisen pystyy hyvin helposti itselleen perustelemaan, voi miltei koko päivän viettää rauhallisissa merkeissä. Tänäänkin nousin vasta yhdeksän jälkeen (viikonloppuna heräsin molempina aamuina seitsemän aikoihin...) ja olen ehtinyt juoda kupeittain kahvia samalla katsellen ikkunasta sinistä taivasta ja reippaita lenkkeilijöitä. Lenkkipolku houkuttelisi muakin, mutta tänään on aivan liian kaunis päivä kiirehtimiseen. Ehtii sinne illallakin.

Muut viikonpäivät ovatkin sitten niin täyteen ahdattuja, että esimerkiksi viime torstaina vihdoin vähän ennen kahdeksaa 11 tunnin koulupäivän jälkeen olin niin pahalla tuulella, että teki mieli näyttää keskisormea jollekin autoilijalle. Tai potkaista roskista tai jotain. Ylipitkät koulupäivät ja niiden aiheuttama väsymys ovat tuottaneet pientä ahdistusta, sillä mun pitäisi tässä samalla myös lukea pääsykokeisiin, hakea kesätöitä sekä pitää itseni ravittuna ja puhtaissa vaatteissa, joista kaksi viimeisintä tuntuvat vievän jo yksinään ihan valtavasti energiaa. Onneksi vielä ollaan vasta helmikuussa, joten eiköhän tässä ole jonkin verran aikaa asioiden sumpliutua.

Mutta on elämä oikeasti ihan kivaa tällä hetkellä. Kun tekemistä riittää, kuluu aikakin nopeasti - ihan pian päästään jo nauttimaan oikeasta keväästä (joka on kivaa ja kaikkien lempivuodenaika noin kolme päivää, kunnes liukastelu ja kuralammikot alkavat tympiä) ja farkku/nahkatakkikeleistä, your choice. Nyt mä puen vaatteet päälle, palautan tyhjät pepsipullot kauppaan ja ostan loppuviikon nuudelit.