Every story has an end, but in life, every ending is just a new beginning.
Uptown Girls (2003)
Uptown Girls (2003)
6. huhtikuuta 2014
5. huhtikuuta 2014
Avokadopasta
(Alkuhuomautus: toivon todella, että lähestulkoon ikonisen avokadopastan luojat ovat jo niin kuuluisia ja kiireisiä, etteivät he tule koskaan lukemaan tätä postausta.)
Viikonloppu yksin kotona, viisikymppiä ruokarahaa ja hyvin laiska ruuanlaittaja. Eli minä.
Mulla kului tällä viikolla useampi ilta rötvätessä ja miettiessä, mitä kaikkea ruokaa laittaisinkaan viikonloppuna. Koska äiti ei ole kotona, keittiö on kokonaan mun hallussani ja mahdollisuudet täten lähes rajattomat. Vaikka olenkin tosi laiska laittamaan ruokaa vain itselleni, päätin tänään tehdä pitkästä aikaa avokadopastaa ja ostin ruokakaupasta yhden avokadon ja limen. Jep.
Vasta Safkaa-blogin avattuani muistin, että reseptiin kuului sittenkin ihan pari muutakin ainesosaa noiden kahden lisäksi, mutta en antanut sen lannistaa. Olinhan mä ennenkin tehnyt kyseistä ruokaa vähän puutteellisista ainesosista.
Keittiön kaapissa ei ollut spagettia, mutta kolmiväristä fusillia löytyi. Makaroni, kuin makaroni, sanoisi iskä. Tuoretta basilikaa ja lehtipersiljaa en ole ihan vielä ehtinyt ikkunanlaudallani kasvattaa, mutta pizzamausteessahan on kans yrttejä. Chilin voi vallan mainiosti korvata Mama-nuudelipaketeista löytyvällä chilijauheella - kaikkihan tietää, kuinka tulista se on! (Säästän aina nuudelipaketeista mausteet, joita en just sillä kerralla käytä tällaisia tilanteita varten.) Pecorino- ja parmesanjuustoja ei myöskään juuri nyt ollut saatavilla, mutta Oltermanni on muutenkin paljon parempaa.
Muuten seurasin kyllä tosi tunnollisesti reseptiä, lupaan! Koska tein vain puolikkaan annoksen, puolet limetistä pääsi Pepsi Maxin sekaan kellumaan. Tapanani ei ole heittää vitamiineja hukkaan. Muistaako muuten joku muu hämärästi limellä maustetun limited edition -Pepsin, vai onko tää joku mun oma keksintö...?
Anyway, hyvää siitä näinkin tuli. Unohdin tosin sekoittaa chilijauheen kunnolla, joten annos oli paikoittain aika tulinen. Avokado ei myöskään ollut riittävän kypsä ja pasta kaukana al dentestä. Viimeisin oli tosin tietoinen valinta - eikö se puoliraaka pasta muka kellään muulla jää hampaisiin ikävästi kiinni?!
Kiitos ja kumarrus,
epäonnistunut_lifestylebloggaaja94
Avokado näyttää keväältä.
Viikonloppu yksin kotona, viisikymppiä ruokarahaa ja hyvin laiska ruuanlaittaja. Eli minä.
Mulla kului tällä viikolla useampi ilta rötvätessä ja miettiessä, mitä kaikkea ruokaa laittaisinkaan viikonloppuna. Koska äiti ei ole kotona, keittiö on kokonaan mun hallussani ja mahdollisuudet täten lähes rajattomat. Vaikka olenkin tosi laiska laittamaan ruokaa vain itselleni, päätin tänään tehdä pitkästä aikaa avokadopastaa ja ostin ruokakaupasta yhden avokadon ja limen. Jep.
Normaalisti nautin limettiä vain alkoholin yhteydessä.
Vasta Safkaa-blogin avattuani muistin, että reseptiin kuului sittenkin ihan pari muutakin ainesosaa noiden kahden lisäksi, mutta en antanut sen lannistaa. Olinhan mä ennenkin tehnyt kyseistä ruokaa vähän puutteellisista ainesosista.
Keittiön kaapissa ei ollut spagettia, mutta kolmiväristä fusillia löytyi. Makaroni, kuin makaroni, sanoisi iskä. Tuoretta basilikaa ja lehtipersiljaa en ole ihan vielä ehtinyt ikkunanlaudallani kasvattaa, mutta pizzamausteessahan on kans yrttejä. Chilin voi vallan mainiosti korvata Mama-nuudelipaketeista löytyvällä chilijauheella - kaikkihan tietää, kuinka tulista se on! (Säästän aina nuudelipaketeista mausteet, joita en just sillä kerralla käytä tällaisia tilanteita varten.) Pecorino- ja parmesanjuustoja ei myöskään juuri nyt ollut saatavilla, mutta Oltermanni on muutenkin paljon parempaa.
Mäkin osaan tän kikan!!
Muuten seurasin kyllä tosi tunnollisesti reseptiä, lupaan! Koska tein vain puolikkaan annoksen, puolet limetistä pääsi Pepsi Maxin sekaan kellumaan. Tapanani ei ole heittää vitamiineja hukkaan. Muistaako muuten joku muu hämärästi limellä maustetun limited edition -Pepsin, vai onko tää joku mun oma keksintö...?
Anyway, hyvää siitä näinkin tuli. Unohdin tosin sekoittaa chilijauheen kunnolla, joten annos oli paikoittain aika tulinen. Avokado ei myöskään ollut riittävän kypsä ja pasta kaukana al dentestä. Viimeisin oli tosin tietoinen valinta - eikö se puoliraaka pasta muka kellään muulla jää hampaisiin ikävästi kiinni?!
Kiitos ja kumarrus,
epäonnistunut_lifestylebloggaaja94
4. huhtikuuta 2014
Iholla
Iho-ongelmista tulee harvoin puhuttua kovaan ääneen, mutta mä aion nyt ottaa asian esille muutamien suosikkibloggarien inspiroimana! Netti on niin pullollaan täydellisiksi käsiteltyjä kuvia, että en itsekään ole vuosiin uskaltanut lisätä täysin muokkaamatonta kuvaa mihinkään sosiaaliseen mediaan. Erilaisilla filttereillä ja photoshopilla on helppo vähän huijata (ja se on ihan okei!) mutta oikeassa elämässä ei vastaavanlaisia temppuja pystykään tekemään.
Mun kasvojen iho on selkeästi suurin syy mun murrosiässä laskeneeseen itsetuntoon, ja se vaivaa mua edelleenkin jopa naurettavuuksiin asti. Välillä ennen nukkumaanmenoa mun päällimmäiset ajatukset liittyvät siihen yhteen otsan finniin, ja unensaantikin hankaloituu. Kaupoissa kävellessäni pysähdyn pikaisesti jokaisen peilin kohdalla tarkistaakseni, ettei mitään hälyttävää muutosta kotoa lähdettyä ole tapahtunut... ja niin edelleen. Edes armeijassa, jossa suurinta osaa mun ihon kunto ei kiinnosta pätkän vertaa, en ole oppinut olemaan välittämättä.
Mä olen koko teini-ikäni kärsinyt ehkäpä keskivaikeaksi luokiteltavasta aknesta, kunnes noin 1,5 vuotta sitten marssin vanhempien vastusteluista huolimatta ihotautilääkärille. Siitä lähtien olenkin käyttänyt jos jonkinlaista antibioottista lääkettä ja voidetta, ja pikku hiljaa parantumistakin on alkanut näkyä. Täysin tyytyväinen en kuitenkaan ole vielä missään vaiheessa ollut mun ihon kuntoon, sillä antibiooteilla mustapäät eivät lähde mihinkään, ja pillereiden popsiminen päivittäin kuukaudesta toiseen alkoi ällöttää jo ajat sitten.
Viime viikolla kävin jälleen uudella ihotautilääkärillä keskustelemassa hoitovaihtoehdoista hölmönä toiveenani saada roaccutan-kuuri, mutta kyseinen lääkäripä suosittelikin, että jättäisin sisäisesti otettavat lääkkeet sikseen ja keskittyisin vain huolelliseen puhdistukseen ja antibioottisten voiteiden käyttämiseen. Hän myös kehotti käymään kosmetologilla ihonpuhdistuksessa, ja samaan aikaan jalkahoidossa istuva äitini varasikin mulle sellaisen heti torstaiksi :-D
Myönnän, että mulla on ollut aika paljonkin ennakkoluuloja kosmetologien ammattitaitoon liittyen, sillä "eihän ne ole mitään terveydenhuollon ammattilaisia"... Eilinen puolentoista tunnin hoito valkoisessa huoneessa rauhallisen musiikin soidessa oli kuitenkin yllättävän miellyttävä kokemus! Heti hoidon jälkeen iho tuntui jotenkin tosi puhtaalta ja raikkaalta, eikä se ollut lainkaan arka tai kuiva tänä aamunakaan. Haittapuolena mun iho kuitenkin punoitti aika paljon, sillä niitä mustapäitä puhdistettiin melko runsaalla kädellä, ja kyllähän siitä pienet jäljet jää.
Mustapäät ja niistä alkavat tulehtumat on todettu olevan mun suurin iho-ongelma, ja nyt tarkoituksena olisi löytää riittävän tehokas mutta yksinkertainen ihonhoitorutiini, jolla saisin pidettyä näpyt kurissa, kunnes tämä ihana-kamala elämänvaihe on ohi. Suunnitteilla olisi hankkia esimerkiksi kauan sitten kiellettyjen asioiden listalle laittamani kasvovesi, mutta tarvitsisin vähän apua hyvien merkkien suhteen. Löytyisikö keneltäkään mitään vinkkejä? :-) Aihe on mun sydäntä sen verran lähellä, että myös kaikenlainen keskustelu on tervetullutta! (Toivottavasti tää ei ollut han tyhmä postaus.)
Mun kasvojen iho on selkeästi suurin syy mun murrosiässä laskeneeseen itsetuntoon, ja se vaivaa mua edelleenkin jopa naurettavuuksiin asti. Välillä ennen nukkumaanmenoa mun päällimmäiset ajatukset liittyvät siihen yhteen otsan finniin, ja unensaantikin hankaloituu. Kaupoissa kävellessäni pysähdyn pikaisesti jokaisen peilin kohdalla tarkistaakseni, ettei mitään hälyttävää muutosta kotoa lähdettyä ole tapahtunut... ja niin edelleen. Edes armeijassa, jossa suurinta osaa mun ihon kunto ei kiinnosta pätkän vertaa, en ole oppinut olemaan välittämättä.
Basics - pesuaine ja kosteusvoide. Saan reseptillä noita isompia Humektan-purkkeja apteekista, mikä on mahtava juttu, sillä toi tavara on kyllä niin monikäyttöistä!
Mä olen koko teini-ikäni kärsinyt ehkäpä keskivaikeaksi luokiteltavasta aknesta, kunnes noin 1,5 vuotta sitten marssin vanhempien vastusteluista huolimatta ihotautilääkärille. Siitä lähtien olenkin käyttänyt jos jonkinlaista antibioottista lääkettä ja voidetta, ja pikku hiljaa parantumistakin on alkanut näkyä. Täysin tyytyväinen en kuitenkaan ole vielä missään vaiheessa ollut mun ihon kuntoon, sillä antibiooteilla mustapäät eivät lähde mihinkään, ja pillereiden popsiminen päivittäin kuukaudesta toiseen alkoi ällöttää jo ajat sitten.
Coverage - BB-voide ja peiteaineet. Koen, etta miesten meikkaaminen on edelleen melkoinen tabu, mutta myönnän kyllä avoimesti pahimpina päivinä turvautuvani muuhunkin kuin kosteusvoiteeseen. Etenkin, jos on tarkoituksena ottaa pärstäkuvia :-D
Viime viikolla kävin jälleen uudella ihotautilääkärillä keskustelemassa hoitovaihtoehdoista hölmönä toiveenani saada roaccutan-kuuri, mutta kyseinen lääkäripä suosittelikin, että jättäisin sisäisesti otettavat lääkkeet sikseen ja keskittyisin vain huolelliseen puhdistukseen ja antibioottisten voiteiden käyttämiseen. Hän myös kehotti käymään kosmetologilla ihonpuhdistuksessa, ja samaan aikaan jalkahoidossa istuva äitini varasikin mulle sellaisen heti torstaiksi :-D
Myönnän, että mulla on ollut aika paljonkin ennakkoluuloja kosmetologien ammattitaitoon liittyen, sillä "eihän ne ole mitään terveydenhuollon ammattilaisia"... Eilinen puolentoista tunnin hoito valkoisessa huoneessa rauhallisen musiikin soidessa oli kuitenkin yllättävän miellyttävä kokemus! Heti hoidon jälkeen iho tuntui jotenkin tosi puhtaalta ja raikkaalta, eikä se ollut lainkaan arka tai kuiva tänä aamunakaan. Haittapuolena mun iho kuitenkin punoitti aika paljon, sillä niitä mustapäitä puhdistettiin melko runsaalla kädellä, ja kyllähän siitä pienet jäljet jää.
Shaving - parranajo on ihan kamalaa, mutta hyvillä tuotteilla voi siitäkin saada vähän miellyttävämpää. Älkää siis ottako mallia mun höylästä, joka on valittu yksinomaan hinnan perusteella :-D Hyvällä partavaahdolla - ja puhdistuksella ennen ja jälkeen sheivauksen! - pääsee kuitenkin jo pitkälle.
Mustapäät ja niistä alkavat tulehtumat on todettu olevan mun suurin iho-ongelma, ja nyt tarkoituksena olisi löytää riittävän tehokas mutta yksinkertainen ihonhoitorutiini, jolla saisin pidettyä näpyt kurissa, kunnes tämä ihana-kamala elämänvaihe on ohi. Suunnitteilla olisi hankkia esimerkiksi kauan sitten kiellettyjen asioiden listalle laittamani kasvovesi, mutta tarvitsisin vähän apua hyvien merkkien suhteen. Löytyisikö keneltäkään mitään vinkkejä? :-) Aihe on mun sydäntä sen verran lähellä, että myös kaikenlainen keskustelu on tervetullutta! (Toivottavasti tää ei ollut han tyhmä postaus.)
Helsinki, Finland