4. syyskuuta 2014

Just nyt ja viime viikolla


Matikan tehtävät tehty ja keittiössä odottaa pari päivää kypsynyt tiskivuori - mitä mainioin hetki siis vihdoin päivittää blogia.

No missäs mie sitten olen oikein luuhannut?! (Teki mieli sanoa mie, koska yksi mun uusista koulukavereista on kuopiolainen ja olen yksi niistä ihmisistä, jotka omaksuvat ympärillä puhutun murteen alta aikayksikön. Nimimerkillä olen puhunut tänä vuonna myös melko sujuvaa laitilaa.)

Arvatenkin suurin osa päivistä on kulunut yliopistolla, mikä on ollut oikeastaan kaikesta väsyttävyydestään huolimatta tosi mukavaa. Vaikka monena (jokaisena) aamuna herätessä ensimmäiset ajatukset ovat olleet "ei ei ei en mee ekalle luennolle", olen kuitenkin tunnollisesti käynyt kaikilla tähän mennessä tarpeellisilta ja turhilta tuntuvilla oppitunneilla. Ja oikeastaan oppinutkin valtavasti!

Käväisin viikonloppuna Porissa tapaamassa pikaisesti kavereita ja perhettä sekä auttamassa siskoa muuttamaan uuteen kämppään. Vaikka olin odottanut kotikulmille palaamista innolla, ikävöin takaisin Tampereelle valehtelematta kolmen kotona vietetyn tunnin jälkeen. Mun oma pieni yksiö alkaa siis vihdoin tuntua hyvältä ja kotoisalta. Saisinpa vain aikaiseksi hankkia sohvan mahdollisimman pian.

Ehkä suurimman osan ajasta olen kuitenkin viettänyt omassa sängyssä. Ensisijaisesti siksi, että sängyt ovat parhaita hengailupaikkoja, vaikka on mua paljon väsyttänytkin. Olen myös vihdoin kehittänyt nukkumistyylin, joka mahdollistaa lähes koko sängyn pinta-alan käyttämisen! Vanhassa sänkyni oli 40 cm kapeampi kuin tämä uusi, joten nukuin pitkään hyvin kapealla alueella sängyn reunalla. Nyt parhaat yöunet saan siten, että pidän kännykkää ym. nukkumiseen oleellisesti liittyviä tavaroita sängyn reunalla ja nukun yksi tyyny pään alla, yksi jalkojen pehmusteena ja yhtä halaan kuin koalakarhu puuta.

Sängyssä on myös tullut luettua pitkästä aikaa kirjoja, katsottua häpeilemättömästi useita Pretty Little Liars -jaksoja putkeen ja luettua lähes kaikki Hermannin postaukset yhtenä unettomana yönä.

Niin, ei multa taaskaan mitään maailmaa mullistavia oivalluksia löydy. Pohdin kirjoittavani koulukiusaamista käsittelevän postauksen #kutsumua-haasteen innoittamana, mutta päätin haluavani sittenkin keskittyä tämänhetkiseen elämään. Ja koska just nyt syön jämäsipsejä peiton alla ja aion seuraavaksi uskaltaa mennä meidän talonyhtiön pyykkitupaan, voisivat asiat varmasti huonomminkin olla. Joten jäädään näihin kuviin ja tunnelmiin. Mitä teille kuuluu just nyt?

2 kommenttia: