Kuten aikaisemmin mainitsinkin, niin minulla on parin kuukauden päästä tiedossa muutto Tampereelle - ihan ihka ensimmäiseen omaan kotiin! Vaikka muutto on ollut varmaa tietoa jo kauan, mun pesänrakennusvietti on alkanut heräilemään vasta ihan äskettäin. Ja voi pojat, mihin pinteeseen olenkaan itseni ajanut.
Koko teini-ikäni olen erityisesti kieltänyt sukulaisia ja vanhempia ostamasta mulle mitään kotitavaroita joulu- ja synttärilahjoiksi, koska olen halunnut vain elää hetkessä ja ajatellut, että kyllä niitä kodinkoneita voi ostella sitten myöhemminkin. Kuinka väärässä olenkaan ollut! :-D Ensimmäistä kertaa, kun halusin hankkia jonkun kodinkoneen, pyysin äitiä ostamaan mulle riisinkeittimen... Eli ihan siitä oleellisimasta esineestä lähdettiin liikkeelle ja sama linja on jatkunut tähän päivään asti. Tänään käytin nimittäin kolmekymppiä (rahoja, joita minulla ei todellakaan olisi varaa käyttää) kahteen maailman kauniimpaan Iittalan Taika-juomalasiin. Lisäksi ostin Tigerista viinipullonavaajan ja tuoksukynttilöitä. Jep..!

Pieni lista asioista, jotka
muun muassa minulta vielä puuttuu:
- sänky - haluan jonkun erittäin yksinkertaisen ja matalan parisängyn kovalla patjalla
- pölynimuri - voitin aikoinaan MouMoun blogista hienon Electroluxin imurin, mutta annoin sen rakkaudenpuuskassa äidille :-D
- pesukone - tätä en taida edes pystyä hankkimaan vielä pitkään aikaan
- kahvinkeitin - haluan ehdottomasti rosterinvärisen Moccamasterin sillä uudemman mallisella pannulla
- mikroaaltouuni - kaltaiselleni laiskalle ruuanlaittajalle
- oma suoristusrauta, kaiuttimet, joku hylly, lipasto, henkareita ja niin edelleen...
Tämä mun hieman spontaani rahankäyttö huolestuttaa mua todella, sillä olisin saanut esimerkiksi vedenkeittimen näillä tänään käyttämillä rahoillani. Kuinka pulassa tulenkaan olemaan sitten, kun kaikki elämiseen liittyvät kulut ovat mun omalla kontollani ja herään jonain kauniina aamuna siihen, että käytin viimeiset pennini kuohuviiniin ja Punnitse & Säästän pähkinöihin?
Henkistä kasvua ja elämäntapaohjausta tähän suuntaan, kiitos!

Itse asuntoakaan en ole vielä löytänyt, mutta yritän paraikaa ottaa itseäni ja äitiä niskasta kiinni asian suhteen. Tarkoituksena olisi löytää siisti ja valoisa yksiö läheltä koulua mahdollisimman edullisella vuokralla. Mua on jo käsketty madaltamaan kriteerejäni, mutta tässä asiassa olen kyllä aika periksiantamaton. Tiedän toki, etten tule sitä unelma-asuntoani
vielä saamaan, mutta haluan kuitenkin ainakin valkoiset seinät, laminaattilattian ja siistit pesutilat. En usko, että voisin olla täysin onnellinen kodissa, jonka pinnat eivät miellytä mua lainkaan. Muovimattolattia olisi ihan painajainen!
Tiedostan kuulostavani tosi lapselliselta näiden kaikkien "mä haluun" -juttujeni kanssa, sillä loppujen lopuksi monet esineet ovat melko toissijaisia oikeasti merkityksellisten asioiden - ruoka, vesi, sähkö, valkoviini - rinnalla. Todellisuudessahan tarvitsen vain ainoastaan paikan itselleni, mun DVD-kokoelmalle, vaatteille, vanhoille päiväkirjoille ja tunnearvoa omaaville esineille. Muut tavarat voisin vaikka lahjoittaa eteenpäin.
Löytyykö sieltä samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevia? Rohkaisevia sanoja otetaan vastaan! Ja tulen varmasti vielä postailemaan aiheesta lisää kevään ja kesän aikana! :-D
Translation:
Moving out is stressful when you'd rather spend your money on beautiful glassware than home appliances.