10. lokakuuta 2014

Miltä minusta tuntuu tänään?



Kahdeksannella luokalla saimme terveystiedon opettajalta normaalia pitkäkestoisemman tehtävän. Jokaiselle oppitunnille meidän tuli merkitä senhetkinen päällimmäisin tunteemme opettajan tulostamalle tehtäväpaperille niin sanottuun tunnekarttaan. On ehkä sanomattakin selvää, että 14-vuotiaista nuorista koostunut luokkamme ei ottanut tehtävää kovinkaan tosissaan. Oli helpompaa tehdä tehtävästä vain yksi suuri vitsi kuin oikeasti pysähtyä kysymään itseltään, että miltä minusta tuntuu ja miksi?

Joannan eilen julkaisemasta mahdottoman tärkeästä postauksesta mieleeni jäi erityisesti seuraava kohta:
"Joinakin päivinä tuntuu siltä kuin tuntisin kaikki maailman tunteet samanaikaisesti. Toisina päivinä en tunne yhtään mitään."
Ote on kuin suoraan minun elämästäni. Olen monet kerrat maannut yksin sängyllä miettien, että miksen minä tunne mitään - en itseäni, muita tai koko maailmaa kohtaan. Joinain päivinä kaikki tuntuu niin yhdentekevältä ja värittömältä. Ja seuraavana hetkenä saatan saada paniikkikohtauksen tiskatessa ja rojahtaa keittiön lattialle istumaan.

Nykyään vanhempana (ja toivottavasti myös aavistuksen viisaampana) yritän käsitellä tunteitani monipuolisemmin kuin yläasteella. Terveystiedon tunneilla käyttämämme kaavake on ehkä hieman keinotekoinen, mutta ajatus on valtavan tärkeä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan erilaisia itseilmaisun keinoja niin hyvän kuin pahankin olon vallitessa - oma valintani, eli julkinen blogi on vain yksi vaihtoehto monista.




Tänään olen tuntenut erityisesti kiitollisuutta. Puin aamulla päälle vaaleanpunaisen paidan ja kiitin hiljaa maailmankaikkeutta siitä, ettei se antanut rintasyövän viedä erästä minulle rakasta ihmistä. Hyvää Roosa Nauha -päivää kaikille.

4 kommenttia:

  1. Mäkin samaistuin (taas kerran) tosi vahvasti!
    Se aina toisinaan valloilleen pääsevä tyhjyyden ja elämän yhdentekevyyden olotila osaa olla aika karmaiseva ja raskas. Eräänkin kerran se iski muhun heti ensimmäisenä ajatuksena heräämisen jälkeen. Oli outoa herätä ilman, että muisti nähneensä edes mitään unia ja tuntea vaan ihan yhtäkkiä elämän olevan täysin yhdentekevää. Ja sitten on ne päivät kun tekisi mieli samaan aikaan itkeä, nauraa, huutaa, riehua ja lyhistyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi meitä :-( ehkä vähän lohduttavaa kuitenkin, ettei olla yksin♥

      Poista